Nyt olisi ehkä aika askarrella pääsiäisjuttuja, mutta mutta..
Esikoinen heräsi eilen päikkäreiltä "mainihitponin" kanssa ja ilmoitti heti, että haluaa ponin sarven. Se tuli niin varmalla äänellä, että mitä siihen voi sanoa? Tietysti "joo, otetaan kartongit esiin".
Valittiin sopiva väri - tietysti sininen kuten taikaponikin.
Ehdotin, että minulla olisi mustaa kuminauhaa, jolla sen saisi päähän laitettua, mutta tyttöpä keksi, että hänellä on keltaista (helmikoru-askartelusetistä, joka Joulupukki toi), joka sopii tähän paremmin. Kaavaa sarveen ei ollut, mutta eipä sitä tarvittukaan - kunhan leikkelin sopivan kokoisen sektorin ja niittasin reunat yhteen (ja leikkasin ylimääräiset pois). Vahvistin vielä geeliliimalla sauman. Kärjestä halusin tylpän, kun ajattelin että eihän se ponillakaan ole mikään terävä. Minä liimasin hopeista ääriviivatarranauhaa sarveen kierteiksi ja esikoinen liimaili glitteritarroja miten halusi. Oli muuten mieluista puuhaa. Ja tuli hieno!
Kuminauhaa varten pistin reiät neulalla tarran keskelle, jotta ei repeä niin helposti.
Minä asettelin sarven aluksi vähän hankalasti leuan alta ja korvien takaa, mutta tytär keksi helpomman ja miellyttävämmän tavan. Eli niin kuin panta - sarvi otsalle ja nauha korvien taakse. Taas tuli sellainen olo, että miksei itse osaa tehdä asioita niin yksinkertaisesti ja helposti. Aina jotenkin vaikeasti ja monimutkaisesti. Taas yksi asia, jonka opettamiseen tarvittiin lapsi. :)
Vielä yhteisposeeraus mainihitponin kanssa. Eihän se aito hasbro ole, mutta silti ainakin yhtä mieluinen.
Sarvi on ollut heti valmistumisestaan ahkerassa käytössä.
Tervetuloa mukaan seurailemaan tekemisiäni! Liity rohkeasti lukijaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti