Kovasti mietin jo, että mitä sitä ompelisin Käsityöbloggaajien Ompelulaneilla (Oulussa 20.4 klo 11-19, tervetuloa mukaan kaikki!). Kun kuitenkin aika on rajallinen (8 tuntia!), niin pitänee varmaan jotain valmisteluja tehdä kotona. Ainakin päättää, mitä teen ja millä kaavoilla. Koska ei olisi mitään järkeä kantaa (vapaasti arvioituna) kahtakymmentä kiloa käsityölehtiä mukanaan vain jotta voi selailla niitä muualla kuin kotona. Mielessä olisi ainakin huppari esikoiselle, mekko kuopukselle, tunika minulle ja bokserit miehelle. Tässä järjestyksessä. :P Oikeastaan esikoiselle olisi kaksikin erilaista puseroa mielessä, mutta eihän se ole tasapuolista ommella vain yhdelle perheenjäsenelle, eihän?
Pakko myöntää, että en ole malttanut odottaa kaikkien projektien kanssa ompelulaneille saakka, vaan olen ommellut aiemmin mainitsemasta trikoosta itselleni mekon. Mutta sen esittelen vasta myöhemmin koska en ole saanut otettua sovituskuvaa siitä. Mutta jämäpaloista sai kivan trikoopipon. Innostuin mekon paloja leikatessa niin kovasti palloista, etten malttanut jättää pipoa leikkaamatta samantein. Mittasin pään ympäryksen ja sen, kuinka pitkän halusin piposta. Näillä mitoilla leikkasin suunnilleen oikean kokoisen ja -mallisen soikion (pipo on kaksinkertaista trikoota) jossa pienet sisäänotot ääripäissä. Kaavaa ei siis ollut. Kertaalleen jouduin pipon avaamaan ja ompelemaan piposta kapeamman kun se niin löprötti päässä. Ehkä olisi vielä aavistuksen voinut ottaa lisää pois sivuista, mutta olkoot. Malttamaton.
Virkkaaminen mun on pitänyt opetella aikuisena "uudestaan", koska ala-asteella virkatut kipoiksi käpertyneet patalaput eivät oikein innostaneet piiiitkään aikaan edes kokeilemaan virkkaamista enää. Sitten tuli vastaan tämä, josta seurasi tämä.
Kimalteinen, tai siis paljettilanka on Novitan Sädettä, josta on tarkoitus virkata myös suloinen mekko Molla-Maijalle kun esikoinen sellaista on pyydellyt. Pinkin kukan olen virkannut omasta päästä kokeilemalla ja purkamalla ja yrittämällä uudelleen. Olen suoraan sanottuna siihen erittäin tyytyväinen.
 |
Vetoketjukukkia en ole ennen tehnyt, mutta siihen ohjeisti Youtuben tutoriaali. Kukasta ei tullut täysin symmetrinen, mutta kun oli niin kiire-into saada pipo valmiiksi, etten antanut epätäydellisyyden haitata. Kukan keskelle ompelin nappipurkista bongatun metallinapin (tutoriaalissa ei käytetty nappia).
Tässä pipo on littanana lattialla. Ainut asento, missä näkyy ettei vetoketjukukka ole keskellä, ja että mittasuhteet on muutenkin vähän pielessä. Mutta eihän sitä lattialla pidetä, vaan päässä!
Ketä häiritsee, ettei kukka ole symmetrinen? Ei minua ainakaan.
Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen. Tosi kiva piristys leikkikenttämamman arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti