maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäiskakku, Munikointia ja Pakastinjumi

Pääsiäisen kunniaksi ja kyläilijöiden iloksi leivoin ensimmäistä kertaa elämässäni pääsiäiskakun. Siis toki ole leiponut ennenkin, mutta pääsiäiskakkua en. Ohje katsottiin täältä. Ohje oli Sitruunakakun nimellä, mutta taikinan sitruunankuoriraasteen korvasin appelsiinimarmeladilla. Sellaisella, joka itsessään on liian "muikean" makuista voileipäkeksin päälle. Lisäksi kuorrutteeseen käytin sitruunamehun sijasta vastapuristettua appelsiinimehua. Voi että tulikin hyvää. Itse en tykkää liian happamista ja kirpeistä mauista, joten tämä oli tarpeeksi makea, mutta kuitenkin raikas. Lapset kyllä meinasi syödä pelkästään karkit päältä, mutta söivät sitten kakkuakin kun sanottiin, että lisää saa vasta kun edelliset on syöty. Ei tarvinnut toista kertaa kehottaa.



Käytin Iloleipurin sydänvuokaa. Alunperin ihastuin vuoan muotoon, mutta ensimmäisen käyttökerran jälkeen harmistuin siitä, että eihän tällä tehdystä kakusta saa millään samankokoisia palasia leikattua. Mutta sitten tajusin, että eihän sitä välttämättä kaikki haluakaan samankokoista palasta. Joku haluaa ison palan (minä!) ja joku toinen ottaa mielellään pienemmän palan. Niimpä se on sitten kuitenkin tosi mieleinen vuoka.


Päällä olevat karkkirakeet on Lidlin Jelly beanseja, jotka sopikin täydellisesti tarkoitukseen. 





Ja sitten sitä munikointia. Esikoinen sanoi viime vuonna, eli n.2,5 vuotiaana, että kukko munikoi tyynyn alle. Siitäpä se sanonta on jäänyt elämään.
Nämä on oikeasti jo viikko sitten ansaittuja virpomispalkkoja, mutta kun niistä kukon munikoimista ei ehditty saada kuvaa kun ne oli jo tuhottu.




Ja sitten se pakastinjumi. Noh. Olinhan minä (ja mieheni) huomannut, että pakastimen yksi lokero ei meinaa auteta ja sulkeutua kunnolla. Ok. Jotain siellä välissä on. Mutta kun ei sitä kiireessä ehdi ottaa selvää että mikä siellä jumittaa. 

Sitten tuli pääsiäisloma. Ja aikaa ottaa selvää, mikä jumittaa. 

Seurasi nauruterapiaa parhaimmillaan: jäätelöpuikko oli pudonnut melkein alempaan lokeroon. Eli se oli siellä vaiheessa. Ja kun sitä oli tarpeeksi monta kertaa yritetty estää jumittamasta, se lopulta antoi periksi ja meni poikki...Eli ei se jätski enää varsinaisesti jumittanut, vaan se kääre. Luja kääre olikin. 

Anyhow, tässä lopputulos:


Repeilkää rauhassa, rakkaat! xD Hyvää pääsiäistä ja aprillipäivää!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti