C-kasetin uusi elämä

Jossain päin nettiä törmäsin tämänkaltaiseen ihanuuteen:

Vanhalle kunnon C-kasetille uusi elämä. Kukkaro. Mahtuu kortteja, kolikoita ja seteleitä. Tai tietenkin riippuu siitä, että paljonko sulla niitä on! ;D Tokihan näitä voi kantaa useampia mukana...

 Mutta kun en raaskinut omia vanhoja kasetteja tähän projektiin käyttää, huutelin facebookissa Roskalava Oulu + lähiympäristö- ryhmässä, että josko joltain joutais kasetteja uuteen kotiin. Niinhän siinä kävi; saman päivän aikana kaksi ihmistä lahjoitti pussillisen kasetteja. Kiitos heille!

Ohjeet löytyi tekemiseen esim. Youtubesta. Myös kuvallisia, sanallisia ohjeita löytyy kun googlaa "diy casette wallet".

 Missään en nähnyt käytettävän mitään kivaa blingblingiä koristamaan vetoketjun päitä, mutta minusta näytti että jotain niihin pitää lisätä.

 

Miehelle pelkistettyä mutta viimeisteltyä.

Naiselle vähän enempi sälää.

Käänsin vuorin reunat jotta nekin olisi siistit, eikä lähtisi purkautumaan.

 Vetoketjut on ainakin kertaalleen kierrätettyjä. Kokoaminen tapahtui kuumaliimalla. Poppaa, auts!!

Pretty little things. Muistaakseni jostain Seppälän pikkupöksyistä.

Kaksi ylintä meni lahjaksi veljelle ja kälylle. Alimman kohtalosta en tiedä vielä.

Napeilla on kaksi funktiota: Näyttää hyvälle ja niistä saa hyvän otteen kukkaroa avatessa ja sulkiessa. Ne on ommeltu kiinni karhunlangalla, joten kestävät vetämistä.

Sahalaitapipo ja lankaleikkurin pussukka

 Keväällä kun siskoni oli Islannissa vaihdossa, halusin ilahduttaa häntä postittamalla kaukomaille pipon lämmittämään päätä ja mieltä. Mitäs kävikään? Aika usein minulla venähtää asioiden aloittaminen, ja niin kävi tälläkin kertaa. Tajusin kuitenkin, että on liian myöhäistä lähettää pipoa, joten lähetin tyttäreni askarteleman kortin sentään. Sekin jäi silti niin viime tinkaan, että ehdin lähettää sen vasta viimeisellä viikolla, ennenkuin Anni suuntasi jo Suomeen.

Vaan en hoksannut, että Annilla on lähtö majapaikalta jo maanantaina aamuyöstä, eikä millään olisi enää ehtinyt saada kirjettä...Tästä seurasi pieni sanaharkka netin välityksellä siitä, "miksi kaikki pitää aina tehdä niin viime tingassa" ja "miksi kuitenkin halusin yrittää ilahduttaa, vaikka tiukille meneekin". Tuosta yömyöhäisesti keskustelusta oli sentään se apu, että Anni saattoi jättää viimeiset ISKinsä majapaikan huoneen pöydälle avainten ja viestin emännälle "Lähettäisitkö minulle tulevan kirjeen Suomeen, kiitos" kanssa.

Olisin halunnut sivusaumaan "nuolia", siksi kappaleet on leikattu vinoon. Tässä pipossa, tasaisilla suorilla raidoilla se onnistui kuitenkin paremmin.

Hain Annin lentokentältä ja annoin pipon hänelle siellä. Mieluinen oli.

Trikoot on Royal-tuotteelta ja malli on oma.


Sain Annilta viime vuonna joululahjaksi Cloverin lankaleikkurin. Tosi näppärä työkalu käsityökassissa pidettäväksi (tämän saisi kuulema viedä lentokoneeseenkin, mutta saa nähdä milloin sitä pääsee itse testaamaan). Halusin tehdä sille suojapussin, ettei se katkoisi lankoja itsekseen lankakassissa.

Tein pussukasta sen verran matalan, että leikkuri on helppo poimia käyttöön. Kangas on Marimekon Ananasta jämäpala ja satiininauha on nauhalaatikon löytöjä.

 Ja miten kävi sille tyttäreni taiteilemalle kortille? Majatalon emäntä oli kiltti ja postitti sen Annille Suomeen. Lämmitti se mieltä vielä sittenkin.

Kiitos! (parempi myöhään kuin ei milloinkaan!)

Olen ollut onnekas tänä vuonna. Monellakin tapaa, mutta se mitä tarkoitan nyt erityisesti on se, että olen voittanut blogi-arvonnoissa jo kahdesti. Vaan mitäpä tekee Asta? Unohtaa kiittää blogissaan.

Ainakin Maiskua unohtui kiittäminen julkisesti. Maiskun käsistä - blogissa voitin jo toukokuussa sahalaita-trikoota yhden metrin verran (Käpyseltä). Kuvassa trikoo on esipesty, mutta silittämättä se on vielä jäänyt. Aivan ihana väri! Sini-vihreää siksakkia toinen puoli leveydestä ja turkoosi-vihreää se toinen puolikas leveys.

Alkukesästä Raahessa käydessä löysin Löytö-palasta (palvelu on ihan omaa luokkaansa! Käykää vaikka kokeilemassa. Moni oululainen liike jää tässä asiassa jalkoihin.) aivan ihanaa valaskala-trikoota sahalaidalle kaveriksi. Samalla kertaa ostetut muut trikoot on jo päässeet vaatteeksi asti. Tämä olisi seuraava projekti.

Suoraan sanottuna en varsinaisesti muistanut voittaneeni tätä sahalaitaa edellisellä viikolla. Ja toisaalta en kyllä siinä vaiheessa tiennyt väriäkään sille. Eli oli tosi hyvä tuuri, että sattuivat sopimaan näin hyvin yhteen! Näistä tuleepi mekko ainakin esikoiselle. Voi olla että kuopuksellekin, mutta kun hänelle olen tehnyt yhden setin niistä toisista trikoista ihan vasta...Postaan sen kunhan kerkiän.  
Kiitos Maijalle raikkaasta trikoosta!

Toinen arpavoitto osui kohdalleni Viipula Vaapula Vot - blogista. En tiennyt edes osallistuneeni arvontaan koska kävin kesäkuussa niin harvoin blogeja katselemassa (tai omaani päivittämässä), mutta arvonnassa olikin kiva lisä; arvonta niille, jotka ovat tietyllä aikavälillä käyneet kommentoimassa Mandan blogia. Onneksi kävin sitten loppukuusta sopivasti vilkaisemassa huomatakseni että olen voittanut. :) Sain toivoa vaatetta lapselle tai asustetta aikuiselle.

Täältä voit katsoa Mandan ottamat kuvat ja tarinan voitto-puseron takaa, ja tässä näet puseron onnellisen omistajan. Toivoin reipasta, värikästä, ja ei liian prinsessaa tai hörhelöä. Sitäpä en maininnut, että tyttären lempivärejä ovat keltainen ja punainen.

116cm näyttää olevan juuri sopiva, kuitenkin niin että kasvun varaakin vielä on.

Onneksi tänään on sen verran vilpoisempi päivä, että Esikoinen sai pitää tätä ulkonakin. Toisaalta, ei sen kesän nyt ihan vielä tarvis olla ohi...

Mielissään tyttö poseeraa.:)

Kiitos Mandalle pirteästä paidasta!